Kärsittyään sisällissodan aikana ensin punaisesta terrorista Akaa joutui myös valkoisen terrorin paikkakunnan väkilukuun nähden merkittäväksi näyttämöksi. Sodan verisiä jälkiselvittelyjä ja myös monen rautatieläisen kohtaloa on akaalainen muistelija kuvannut seuraavasti:
"Kun vankien säilytyspaikkana käytettiin yhteiskoulua, mikä on lähellä tätä teloituspaikkaa, niin saivat vangit sen akkunoista nähdä, kun toiset vangit päivällä kaivoivat hautaa niille, joiden vuoro oli seuraavana yönä saada ´ansaittu palkkansa´. Siitä, kuinka suuri hauta kulloinkin kaivettiin, arvelivat vangit paljonko seuraavana yönä tullaan viemään. Tulkoon tässä myös mainituksi, että vangit täällä leirillään kuulivat ne laukaukset, joilla heidän toveriensa viimeiset kärsimykset lopetettiin."
Mitä ilmeisimmin kertomus sisältää ainakin sen epätarkkuuden, että vanhalta yhteiskoululta tuskin on voinut nähdä ampumispaikalle. Joka tapauksessa Toijalassa oli suuri vankileiri, jossa oli touko-kesäkuussa yli 500 vankia lähinnä Hämeen läänin alueelta. Esko Korkeamäen (1986) mukaan näistä 122 teloitettiin, viisi kuoli muulla tavoin, 70 vapautettiin ja loput vietiin Tammisaaren pahamaineiselle vankileirille. Toijalan vankileiri lopetti toimintansa elokuun alkuun mennessä. Kuoleman kentiltä -muistojulkaisu esittää Toijalassa teloitettujen määräksi noin 400 henkeä, mikä lienee luettavissa ns. luokkasotakirjallisuudelle ominaiseksi liioitteluksi, koska muut käytettävissä olevat lähteet eivät tue näin suurta surmattujen lukumäärää. Akaassa ei tapahtunut varsinaisia sotatoimia, joten on vaikea kuvitella, että paikkakunnalla olisi tapahtunut Ylikankaan (1993) teoksessa Tampereen taisteluihin liitettyjä spontaaneja punavankien joukkoteloituksia.
Valkoisesta terrorista ei ole Akaan seudulta säilynyt läheskään yhtä paljon kirjallisia muistelmia kuin punaisesta terrorista. Ilmiö on tyypillinen, ja sen syy on selvä: voittajan julmuuksia ei voitu tuoda julki niin selkeästi kuin hävinneen osapuolen. Tapahtumien traagisuus sinänsä ja voittajien toimet sekä yhteiskunnallis-hallinnollisella että ideologisella tasolla saivat aikaan pelon ja häpeän ilmapiirin, jonka vaikutus kesti vuosikymmenien päähän sodasta. Usein vain kirkonkirjoista, vankiluetteloista yms. lähteistä lasketut ja monessa suhteessa kriittistä analysointia vaativat luvut kertovat karua kieltään.