Voittajien verityöt

Valkoinen terrori oli luonteeltaan yleensä vähemmän spontaania ja järjestelmällisempää kuin punainen. Se pyrittiin varsinkin kesäkuusta 1918 lähtien verhoamaan valtiorikosoikeuksien kapinoitsijoille langettamien laillisten rangaistusten muotoon. Tämä ei sulje pois sitä seikkaa, että useilla ilmiannoilla, valtiorikosoikeuksien todistajanlausunnoilla ja ilman oikeudenkäyntiä tehdyillä surmatöillä oli punaiselle terrorille tyypillisenä pidetty henkilökohtaisen kaunan tai koston luonne. Tunnettua on myös se, että läheskään kaikki valkoisella puolella taistelleet ja näitä tukeneet eivät hyväksyneet veritekoja.

Jaakko Paavolainen (1967 ja 1971) on laskenut koko maassa valkoisen terrorin suomalaisia uhreja olleen sodan aikana noin 800 ja sen jälkeen 8 380 henkeä. Lisäksi valkoisten vankileireillä nälkään ja tauteihin menehtyi noin 12 500 ihmistä. Heikki Ylikangas (1993) on Tampereen taistelujen osalta esittänyt, että suuri määrä aiemmin kaatuneiksi luokiteltuja punakaartilaisia saattaa todellisuudessa olla saanut surmansa vasta antautumisensa jälkeen valkoisen armeijan yksiköiden toimeenpanemissa kostoluonteisissa teloituksissa, joten terroriluonteisten tekojen kautta surmansa saaneiden lukumäärä saattaa olla huomattavasti Paavolaisen laskelmia suurempi. Venäläisten uhrien lukumäärästä ei ole tarkkaa tietoa, mutta määrä lienee ollut suuri. Voitiinhan Suomeen jääneisiin venäläisiin, olivat nämä sitten tukeneet punaisia tai eivät, kohdistaa paitsi punaista aatetta myös aikaisempien vuosien venäläisen hallinnon sortotoimia kohtaan tunnettu viha.

Tampereen valtauksen jälkeen vangittuja punaisia kaupungin torilla

Tampereen valtauksen jälkeen vangittuja punaisia kaupungin torilla.

Vastapuolella toimineisiin rautatieläisiin valkoinenkin puoli suhtautui melko lievästi: koko maassa rautatieläisiä ammuttiin 155. Tätä lievempiä tuomioita sai tuhatkunta rautatieläistä, joista kolmannes menetti työnsä. Vastaavan tyyppistä keskimääräistä lievempää menettelyä sovellettiin myös mm. ammattitaitoisiin tehdastyöläisiin. Poliittisen tilanteen muututtua vuonna 1945 asetettiin neuvottelukunta selvittämään valkoisen terrorin rautatieläisille aiheuttamien menetysten hyvittämistä.

|< Alkuun

< Edellinen sivu

Seuraava sivu >

Veturimuseon WWW-sivuille