Tästä vartijan huudahduksesta kerrotaan alkaneen helsinkiläisten punakaartilaisten Kuurilassa 20.4. toimeenpaneman 28 ihmisen joukkomurhan avotavaravaunussa, jossa kuljetettiin vangittuja Mustialan maatalousoppilaitoksen oppilaita Riihimäelle. Chapliniksi kutsuttu vartija oli syyttänyt erästä vangittua huonosta kohtelusta tämän isän omistamalla tehtaalla ja pian sen jälkeen ampunut vangin.
Näin kuvaa aikalaisen kertomus, joskin ilmeisen puolueelliseksi tulkittava, murhatyön kulkua:
"Eräs vartijoista oli pistänyt kiväärin pistimellä yhtä vankia ensin reiteen ja sitten vatsaan ja lopulta, uhrin kehotuksesta ampunut tämän. Toista oli sama murhaaja pistänyt pistimellä rintaan ja sitten heiluttanut pistintään edestakaisin pistimen ollessa rinnassa kiinni, kunnes onneton oli kuollut. Kolmatta, jota oli ammuttu, oli sama mies, uhrin ollessa vielä hengissä ja selällään maaten, kivääristään irrottamallaan pistimellä iskenyt rintaan niin, että pistin oli lävistäen ruumiin tarttunut lattiaan kiinni."
Muiden veritöiden ohella mm. Kuurilan junasurmaan sekaantuneen Kaarle Tannerin kohdalla kävi toteen raamatullinen viisaus "Joka miekkaan tarttuu, se miekkaan hukkuu." Punaisten jäätyä tappiolle Tanner murhattiin perimätiedon mukaan hämärissä olosuhteissa niillä paikkeilla, jossa nykyinen Toijala-Turku-radan linjaus toistamiseen ylittää mutkittelevan Lontilanjoen. Kuvassa Tanner vangittuna hieman ennen surmatuksi joutumistaan.
Ominaista sisällissodan jälkeiselle ideologialle on se, että tapausta kuvannut Kaarlo Castrén (1926) mainitsee murhatyön tehneen joukon johtajaksi venäläisen Sergei Strahovin.
Varhaisemman junamurhan uhri, ylioppilas Hultti, löydettiin Toijalan ratapihan pohjoispäästä helmikuun alkupuolella. Murhakäskystä syytettiin myöhemmin Urjalan punakaartin johtoa. Tätä tapausta kuvaa vastapuolen todistajanlausunto näin:
"Vähän päästä käskettiin toisessa vaunussa toinen vanki avoimelle ovelle ja ammuttiin, jolloin ruumis putosi junasta. Sitten tuli toisen vuoro. Kun hän ensi laukauksesta suistui sisään päin, siirrettiin hänet lähemmäs ovea ja saatiinkin toisella laukauksella kellahtamaan radalle. Toisesta vaunusta kuului heti sen jälkeen laukauksia."
Tätä ennen, helmikuun 4. päivän vastaisena yönä, oli kauvatsalainen tehtaan isännöitsijä Marttila ammuttu silloisen Toijala-Turku-radan linjauksen varteen Lastumäen kohdalle, paikalle, jossa nykyään sijaitsee Toijalan liikuntahalli. Tämän murhan syyllisinä pidettiin Toijalassa majoittuneina olleita turkulaisia punakaartilaisia, joiden vankina Marttila lienee ollut.