Rautatieneuvoston ensimmäiset päätökset kirjattiin 30.1.1918.
Suomen kansanvaltuuskunta eli vallankumouksellinen hallitus siirsi kulkulaitostoimikunnan alaiset asiat liikenneasiain valtuutettunsa Konstantin Lindqvistin hoidettaviksi.
Vallankumouksen puhkeamisen yhteydessä Valtionrautateiden ylin johtoelin rautatiehallitus lakkasi käytännössä toimimasta. Kansanvaltuuskunta asetti rautatiehallituksen tilalle rautatieneuvoston, joka toimintatavoiltaan muistutti rautatiehallitusta. Neuvoston puheenjohtajana toimi konduktööri Artturi Sivenius, varapuheenjohtajana veturinkuljettaja Antti Myrsky ja sihteerinä Jukka Tuomikoski. Rautatieneuvoston avuksi nimitettiin komissaarit, jotka valvoivat neuvoston määräysten toimeenpanoa ja liikenteen sujumista. Komissaareja nimitettiin myös paikallistasolle.
Rautatieneuvoston ensimmäiset päätökset kirjattiin 30.1.1918.
Saksalaisten lähestyessä Helsinkiä rautatieneuvosto muutti kansanvaltuuskunnan kanssa Viipuriin. Hieman ennen Viipurin joutumista valkoisten käsiin kansanvaltuuskunnan ja rautatieneuvoston johto siirtyi Venäjälle.
Toijalassa rautatieläiset päättivät 27.1.1918 lähes yksimielisesti toimia vallankumouksellisen hallituksen alaisuudessa. Merkittävänä syynä tähän oli rautatien alempien toimihenkilöiden eli ns. alemman palveluskunnan kuten jarru- , vaihde-, ja asemamiesten sekä rata- ja rakennustyöläisten vilkas ammattiyhdistystoiminta ja vuoden 1905 suurlakon jälkeen alkanut suuntautuminen Suomen Sosialidemokraattiseen Puolueeseen. Toisaalta toijalalaisista rautatieläisistä konduktööri Kalle Soivio otti ainakin omissa muistelmissaan kunnian valkoisen suojeluskunnan perustamisajatuksesta. Soivio piti suojeluskuntaa tarpeellisena, jotta "päästäisiin eroon ryssästä" ja siltä varalta että "työläiset eli sosiaalidemokraatit liittyvät ryssiin."
Punaisen Suomen rautateillä henkilökunnan vapaalipun korvasi erityinen matkustuslupa.
Toijalassa rautatieliikennettä valvoivat rautatiekomissaariksi nimitetty jarrumies Vihtori Harteva ja hänen apulaisensa vaihdemies Vihtori Pokero. Pokero oli toiminut aktiivisesti Rautatieläisten liiton Toijalan osastossa erityisesti vuodesta 1914 lähtien.