Punaisilla oli sisällissodan aikana käytössään useita panssaroituja junia, joista osa oli saatu Venäjältä. Valkoisten panssarijunakalusto oli huomattavasti heikompaa, mutta parani sotasaaliskaluston hankkimisen myötä.
Vasemmalla punaisten panssarijunan tykkivaunu Pasilassa.
Keskellä valkoisten "panssarijuna", jossa panssaroinnin virkaa toimittavat jykevät hirret.
Oikealla Valkoisten punaisilta valtaama panssarijuna Viipurissa sodan lopulla.
Punaisten panssarijunan helsinkiläistä miehistöä. Sodan jälkiselvittelyjen yhteydessä kuvasta on leikattu pois yksi henkilö tunnistamisen ja "punikiksi" leimaamisen estämiseksi.
Eino Rahja hankki maaliskuun lopulla vahvistuksia Tampereen puolustukseen. "Minä en ole Rahja vaan rähjä, jos en tuo 15 000 miestä kaupungin avuksi", kerrotaan Rahjan sanoneen Tampereelta lähtiessään. Näihin vahvistuksiin kuului mm. panssarijuna, mutta 15 000 miestä Rahja ei saanut Tamperetta puolustamaan.
Toijalan alueella toimineen punaisten panssarijunan helsinkiläinen miehistö. Päällikkö Eino Rahja istuu äärimmäisenä oikealla.
"Se oli noin 30 metriä pitkä, jyryn ja jylhän näköinen, harmaa panssaroitu teräsmöhkäle, jonka joka puolella sojottivat tykinpiiput kovin uhkaavan näköisinä", muisteli viialalainen Leevi Härmä tätä panssarijunaa. Panssarijunan tukikohtana oli Toijala, josta käsin sen oli määrä pitää punaisten hallussa Lempäälän ja Tampereen välinen rataosuus. Koska valkoiset katkaisivat radan Lempäälässä, panssarijuna ei päässyt osallistumaan Tampereen taisteluihin. Se tuki punaisten taistelua tulittamalla valkoisten asemia noin kuusi kilometriä Lempäälästä etelään sijainneen Mattilan pysäkin paikkeilta. Paavo Talvion (1994) ja Heikki Ylikankaan (1993) mukaan Rahjan komennossa oli Lempäälän rintaman kiivaimpien taistelujen aikana myös toinen panssarijuna.
Punaisten panssarijuna Toijalan asemalla.
Valkoisilla oli aikomus käyttää yhtä Tampereen taisteluissa punaisilta valtaamaansa panssarijunaa tukemaan Akaan seudun miehitystä, mutta tämä ei onnistunut, koska punaiset olivat perääntyessään räjäyttäneet Tarpianjoen sillan Viialassa. Sen sijaan valkoisten länsiarmeijan käytössä ollut radankorjausjuna osoittautui erittäin tarpeelliseksi valkoisten edetessä kohti etelää.