Vuonna 1916 valmistunut uusi kansakoulu toimi jonkin aikaa punaisten hallintorakennuksena. Suomalaista jugend-tyyliä edustava kaunis koulurakennus on edelleen käytössä Keskustan ala-asteella.
Helsingin, Tampereen ja Turun ratojen risteysasemana Toijala oli vallankumouksellisille niin tärkeä paikka, että se miehitettiin jo 26.1. eli samana päivänä kuin vallankumous julistettiin alkaneeksi. Miehittäjinä olivat paikallisen punakaartin jäsenet. Seuraavana päivänä Toijalaan saapui Turun punakaartin 300-miehinen ratsuväkikomppania, joka kauppias Tuomas Hyrskymurron johdolla otti rautatieaseman, puhelinkeskuksen ja elintarvikehuollon valvontaansa. Toijalasta käsin Hyrskymurto kävi Hämeenlinnassa avustamassa paikallista punakaartia vallankumouksen tekemisessä, mutta lähti komppanioineen jo 2.2. Pohjois-Hämeen taisteluihin.
Vuonna 1916 valmistunut uusi kansakoulu toimi jonkin aikaa punaisten hallintorakennuksena. Suomalaista jugend-tyyliä edustava kaunis koulurakennus on edelleen käytössä Keskustan ala-asteella.
Akaa kuului punaisen Suomen ydinalueeseen, ja ennen Tampereen valtausta rintaman ollessa kaukana elämä siellä oli melko rauhallista lukuunottamatta maankuuluiksi tulleita Toijalan punakaartirykmentin ns. lentävän osaston terroritekoja. Toijalan kautta kulkivat Etelä- Suomesta ja Turun seudulta Tampereelle ja Vilppulan taisteluihin lähetetyt huolto-, joukkojenkuljetus- ja asejunat, minkä vuoksi paikkakunnalla oli punaisten sodankäynnille ensiarvoinen merkitys.
Valkoisten saartorenkaan kiristyessä Tampereen ympärillä tuli Toijalasta ja Viialasta punakaartin ylipäällikön Eino Rahjan ja hänen apulaisensa Hyrskymurron komentaman punaisten armeijaryhmän esikuntapaikka. Viialasta oli vain noin viisi kilometriä Lempäälän rintamalle. Rahjan tavoitteena oli Pietarista värväämine suomalaissyntyisine vapaaehtoisineen, rannikkopaikkakunnilta saakka koottuine punakaartilaisineen ja panssarijunineen estää valkoisten hyökkäys Tampereelle etelästä. Pääsiäisen 1918 aikana Akaan seudulla lienee ollut tuhansia punakaartilaista. Arviot miesmääristä vaihtelevat Ylikankaan (1993) 2 000:sta Korkeamäen (1986) yli 5 000:een. Kuten tunnettua, nämäkään joukot eivät voineet estää valkoisia valtaamasta Tamperetta.
Tampereen antautumisen jälkeen valkoiset olisivat saattaneet jatkaa hyökkäystään etelään kohti Akaata. Hyökkäyksen pelossa mm. rautatieaseman katolle vietiin konekivääri ja kirkontorniin asetettiin tähystysvalvonta. Saksalaisten maihinnousu siirsi sodan painopisteen Etelä- Suomeen. Akaa ei joutunut sotatoimien kohteeksi, mutta alkoi jäädä saarroksiin etelästä edenneiden saksalaisten ja Tampereen vallanneiden valkoisten väliin. Paikkakunnalla ilmapiiri kiristyi paitsi kylien polttamista ja kulkutauteja koskevien huhujen myös punaisten suorittamien melko mielivaltaisten vangitsemisten vuoksi. Leipuri G. F. Strandberg antaa kunnian kylän polttoaikeiden estämisestä nuorille rautatieläisille Kustaa Sirolalle ja Gunnar Heleniukselle, jotka 24.4. lähtivät hakemaan apua Viialaan saakka edenneiltä valkoisilta joukoilta. Epäluuloista ilmapiiriä kuvaa se, että valkoiset epäilivät Sirolan ja Heleniuksen aikovan houkutella heidät väijytykseen. Valkoiset miehittivät punaisten jättämän Toijalan noin 400 miehen ruotsinkieliseltä Pohjanmaalta lähtöisin olleen ratsumiesosaston voimalla vasta seuraavana iltapäivänä. Punaiset olisivat halutessaan ehtineet polttaa kylän ennen tätä, mutta he tyytyivät pienempiin ja liikenteenhoidon häiritsemisen kannalta tärkeämpiin hävitystöihin.
Toijalan miehittäneen valkoisen armeijan osaston huoltojoukkona toiminut ns. patakomppania Toijalan rautatieasemalla huhtikuun lopulla 1918.
Strandberg muisteli punaisten pääjoukon peräytymistä seurannutta aavemaista tunnelmaa ja Valtionrautateiden omaisuuteen kohdistuneita tuhoamisyrityksiä seuraavasti:
"Punaisten lähdettyä ei näkynyt ihmissielua ja oli niin painostava hiljaisuus, että tuskin kuului koiran haukuntaa. Kaikki oli kuin kuollutta edellisten viikkojen kauhean remun ja melun jälkeen. Kesken hiljaisuuden kuului silloin tällöin kovia, korvia särkeviä pamahduksia, joista varsinkin viimeinen pani lasit helisemään ja maan vavahtelemaan. Pamahdukset johtuivat punaisten yrityksistä räjäyttää veturitalli, rautatiesilta ym. laitoksia, se ei siis ollut mitään varsinaista pommitusta. Rautatiesillan räjähdys oli erittäin voimakas. Silta katkesi molemmista päistä, kuitenkaan alas putoamatta. Räjähdyksen jälkeen tuli punaisten juna sillanpäähän kuljettamaan pois niitä punikkeja, jotka eivät olleet päässeet hevosilla menemään."