Peräytyessään Akaasta punaiset räjäyttivät Tarpianjoen yli johtavan rautatiesillan Viialassa 25.4.1918 klo 3.10 yöllä. Valokuva on otettu sillan ollessa korjattavana.
Akaalaisten punaisten menetykset sisällissodassa ja valkoisen terrorin uhreina olivat Esko Korkeamäen (1986) mukaan 212 henkeä, joista 24 kaatui rintamalla, 73 teloitettiin, 104 kuoli vankileireillä ja 11 katosi. Rautatieläisistä teloitettiin seitsemän, vankileireillä kuoli kolme ja yksi katosi. Silloisista sekavista oloista johtuen punaisten kokonaismenetyksistä samoin kuin rautatieläisten menetyksistä ei olla aivan yksimielisiä. Esimerkiksi teloitetuksi arvioitujen akaalaisten rautatieläisten määrä vaihtelee neljästä kymmeneen ja kadonneiden määrä yhdestä kuuteen. Eripituisia vankeustuomioita valtiorikosoikeudet langettivat 20 akaalaiselle rautatieläiselle. Näistä valtaosa eli 15 selvisi alle kolmen vuoden tuomiolla.
Akaalaisten valkoisten menetykset olivat 14 henkeä. Näistä neljä kaatui rintamalla, viisi surmattiin Tyrvännön ja Hattulan rajalla heidän pyrkiessään valkoisten puolelle, kaksi ammuttiin Riihimäellä ja kolme Toijalassa. Rautatieläisiä henkensä menettäneistä oli viisi. Näistä kaksi kuoli sotatoimien yhteydessä, ja kolmen kuolema voidaan luokittelutavasta riippuen laskea joko sotatoimista tai punaisesta terrorista johtuneeksi. Tyypillistä sisällissodan jälkeisten vuosien virallisille käsityksille on, että viimeksimainittu tulkintatapa on päätynyt mm. Toijalan rautatieaseman neuvotteluhuoneen seinällä pitkään riippuneeseen muistotauluun.
Toijalassa sisällissodan tuhoiksi Lontilanjoen rautatiesillan hävittämisen ja veturitallilla tapahtuneiden räjäytysten lisäksi kirjattiin hävitettyä ja kadonnutta Valtionrautateiden irtaimistoa, kuten työkaluja
Peräytyessään Akaasta punaiset räjäyttivät Tarpianjoen yli johtavan rautatiesillan Viialassa 25.4.1918 klo 3.10 yöllä. Valokuva on otettu sillan ollessa korjattavana.
Osa veturitallille aiheutuneista vahingoista saattaa olla luettavissa valkoisten tiliin, koska vahvistamattoman, mutta sitkeän ja mm. G. F. Strandbergin muistelmissaan esittämän väitteen mukaan valkoisten tiedustelulentokone olisi Tampereen valtauksen jälkeen pudottanut muutaman pommin veturitallin välittömään läheisyyteen.
Sisällissodan aiheuttamat aineelliset vahingot korjattiin pian. Räjäytysyritysten jäljet ovat veturitallilla enää vain arvailtavissa. Surmatöiden aiheuttama henkilökohtainen suru on unohtunut. Mutta vielä 1980-luvulla erään toijalalaisen peruskoulun pihalle oli välitunnin aikana poljettu lumeen sana "punikki". Seuraavalla välitunnilla tämä oli sotkettu ja korvattu sanalla "lahtari". Termeillä tuskin on lasten ajatusmaailmassa niille aikoinaan annettua raskasta merkityssisältöä, mutta jotakin kansallisen trauman luonteesta kertoo nimitysten iskostuminen vielä vuosikymmeniä myöhemmin lasten tajuntaan. Uuden 1990-luvulla julkaistun tutkimus- ja muistelmakirjallisuuden perusteella tilanne saattaa olla tyypillinen, koska sisällissota jätti hitaasti haihtuvat jäljet myös esimerkiksi Tampereelle, Jämsään ja Huittisiin.